Motto

Oletko aina kummastelut mitä kapellimestarit tekevät johtaessaan orkesteria? Niin mekin!
Podium on musiikillinen näyttämöteos ja kapellimestari-tutkielma. Podiumissa ihmetellään neromyyttejä, sankaritarinoita, pikkupoikamaista intoilua ja musiikillista masturbaatiota.

Podium kysyy, purkaa ja pohtii. Vaatiiko musiikkibisnes kapellimestarilta show-näytöksiä? Voiko kuka tahansa sukupuolesta ja etnisestä taustasta riippumatta tehdä menestyksekkään kapellimestari-uran?

Palvelevatko muusikot ja musiikki kapellimestaria vai kapellimestari muusikkoja ja musiikkia? Mitä musiikki haluaa? Vai haluaako se mitään?

Kesto n. 1 h

Älykäs, elegantti ja ajatuksia herättävä Alma! on kokeellista näyttämöllisyyttä, kriittistä yhteiskunnallisuutta, sosiaalista immersiivisyyttä ja dokumentaarisuutta tanssin, sanataiteen ja musiikin keinoin yhdistävä esitystaiteellinen hybridi. Alma!n yhtenä arvona on aikamme suomalaisen taidemusiikin, kirjallisuuden ja tanssitaiteen yhteistyön tukeminen. Alma! on mosaiikkipotretti, jossa yhteiskunnalliset ilmiöt, ihmisten yhdenvertaisuus ja sukupuoliroolit kohtaavat yksittäisen ihmisen syrjäytymisen, rakkauden ja läheisyydenkaipuun.

Teoksen kesto: 75 min

Otteita ohjelmatekstistä (teksti: Jutta Seppinen)

Kaikilla ihmisillä on mahdollisuus syvään sanattomaan kokemiseen. Aloitamme elämämme ilman sanoja ja kykyä selittää asioita. Kokemisemme perusta on kropallinen ja hyvin kokonaisvaltainen. Kreikkalaissyntyisen ja sittemmin ranskalaistuneen Georges Aperghiksen (1945-) luoma musiikillinen ilmaisu on pystynyt antamaan tälle kokemisen tavalle musiikillista muotoa ja konkretiaa. Hän tekee sen puhtaasti musiikin, mutta myös teatterin, kielen, liikkeen ja kuvan keinoin ja usein hienovaraista komiikkaa käyttäen.

Aperghiksen musiikki haastaa kuulijaansa ennakkoluulottomaan tilaan, jossa esimerkiksi tekstille ei anneta perinteistä selittävää ja kuvailevaa merkitystä vaan sen voi antaa vaikuttaa assosioiden ja vapaasti. Hän ei tarjoa perinteisiä melodioita, ei helposti seurattavaa lineaarisuutta, ei nostalgista kauneutta. Mutta se mitä hän tarjoaa, on mielikuvitusta kutkuttavia äänimaailmoja, erilaisia affekteja ja fyysisiä kokemuksia. Aperghiksen musiikki tunnetaan parhaiten sen teatterillisista elementeistä ja kielen monipuolisesta merkityksiä pakenevasta käytöstä.  Aperghiksen musiikin olennainen osa on myös sen haastavuus sitä esittäville taiteilijoille niin kuin Tuuli Lindeberg kirjoittaa Tourbillons-laulusarjasta: ”Mitä laulajan epämukavuusalueelle sysääminen saa aikaan? Yleisö aistii esittäjän kamppailun mahdottomalta tuntuvan tehtävän äärellä, mutta se taitaa olla Aperghiksen kohdalla olennainen osa esitystä ja taide-elämystä. Laittamalla itsensä likoon ja riisumalla kaiken itseisarvoisen perinteisen ”kaunolauluäänen” esittelemisen paljastuu kenties jotain hyvin haurasta, inhimillistä ja koskettavaa. Vaativan modernin taidemusiikin kohdalla voi parhaimmillaan toteutua erityisen kouriintuntuvasti elävän esityksen taika: jaettu kokemus yleisön ja esittäjien kesken, joka koskettaa.”

Otteita ohjelmatekstistä (teksti: Jutta Seppinen)

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja perheen sisäinen insesti kuuluvat ihmislajin julmimpiin tekoihin. Niissä rikotaan lapsen oikeutta koskemattomuuteen ja omaan itseyteen sekä häiritään radikaalisti lapsen luonnollista kehitystä omaksi itsekseen. Ihmissydän käsittelee tarkkanäköisesti juuri tätä ilmiötä.

hmissydän ei ole perinteistä oopperaa, ei edes perinteistä modernia oopperaa. Ihmissydän on tekstipohjainen, vain vähän perinteistä laulua sisältävä teos, joka vaatii esittäjältään rohkeaa äänellistä heittäytymistä ja venymiskykyä. Teos käyttää myös teatteri -ja performanssitaiteen ilmaisukeinoja ja sen erityispiirre on laulajan jatkuva dialogi elektroniikan kanssa. Suurin osa nauhan materiaalista on esittäjän omaa etukäteen nauhoitettua laulu -ja puheääntä, luoden näin yhtäaikaa sekä koherentin että monimerkityksellisen äänimaailman.

Ihmissydän on mosaiikkitaideteos, jonka voima syntyy hallitusta hajanaisuudesta. Sen logiikka on juurikin sellainen, jollaisena nykyinen aivotutkimus näkee traumaattisten muistojen tallentumismekanismin aivoissa; niistä puuttuu yhtenäinen tarina.

Ihmissydän näyttää miten rakkautta ja hoivaa tarvitseva lapsi on pakotettu muuttamaan itseään selviytyäkseen ylitsepääsemättömistä tilanteista. Teos etenee pääosin lapsen eri selviytymisstrategioita kantavien osien sisäisenä tarinana. Ihmissydämen ytimessä on kieltäminen ja vaikeneminen. Sen keskiössä on myös lapsen kokema häpeä, itseinho ja viha. Ihmissydän kertoo rakkauden kaipuusta, joka on kaiken inhimillisen ytimessä; sen perään huutaa niin lapsi kuin lopulta pahantekijäkin.

28.2.2020 esitys oli samallla Ihmissydän-levyn julkaisukonsertti. Teos oli tärkeää tallentaa, koska Heinz-Juhani Hofmannin monologiooppera on yksi niistä harvoista musiikkiteoksista, joissa peittelemättä raotetaan kollektiivisen kieltämisen verhoa siitä mitä seksuaalinen hyväksikäyttö voi lapsen sisäiselle maailmalle tehdä. Levy on omistettu kaikille niille miljoonille nykyisille ja entisille lapsille, joiden sydän ja mieli on särjetty hyväksikäytön seurauksena.